Bruttopalkka & nettopalkka – mitä eroa niillä on?

Tavallisissa keskusteluissa palkoista puhuttaessa käytetään usein vain termiä ”palkka” ilman sen kummempaa etuliitettä. Yleensä tällöin oletetaan henkilön puhuvan bruttopalkasta. Se onkin ainoa mielekäs tapa, sillä lopulliseen nettopalkkaan vaikuttavat monet asiat. Nämä ovat usein vain palkansaajan itsensä tiedossa. Välillä nämä termit kuitenkin menevät ihmisillä iloisesti sekaisin. Saattaapa joskus käydä niinkin, että keskustelun osapuolet puhuvat tietämättään eri palkkatyypeistä.

Suomalaisten keskiansio oli vuonna 2016 3368 euroa. Kuvaavampana voidaan pitää mediaanipalkkaa, joka oli 3001 euroa. Puolet palkansaajista siis tienasi tuota summaa vähemmän ja puolet enemmän. Edellä mainitut summat ovat bruttopalkkoja.

Bruttopalkka

Bruttopalkalla tarkoitetaan palkkasummaa, josta ei ole vielä vähennetty veroja, työntekijän pidätyksiä tai muita lakisääteisiä maksuja. Bruttopalkkaan voidaan sisällyttää myös erilaisia luontaisetuja kuten lounas- ja liikuntaseteleitä tai autoetu. Palkkatöissä käyvä henkilö ei bruttopalkkaa näe kuin palkkakuitilla, sillä bruttona se ei tilille asti kilahda. Ennakonpidätys saadusta bruttotulosta vaihtelee ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Työnhakutilanteessa työtehtävän palkka ilmoitetaan aina nimenomaan bruttopalkkana. Myös esimerkiksi tilastoissa esiintyvät eri ammattien keskipalkat ovat aina bruttopalkkoja.

Nettopalkka

Nettopalkalla tarkoitetaan verojen ja muiden maksujen jälkeen työntekijälle käteen jäävää osuutta palkasta. Tämä on siis se summa, joka todellisuudessa kilahtaa palkkapäivänä tilille saakka. Nettopalkkaan vaikuttaa työntekijän henkilökohtainen veroprosentti eli ennakonpidätysprosentti. Ennakonpidätyksen suuruuteen vaikuttavat monet asiat. Ennakonpidätyksen lisäksi nettopalkasta on vähennetty työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja työeläkemaksut.

Mikä on ennakonpidätys?

Ennakonpidätys tarkoittaa palkasta vähennettävää veroa. Se määräytyy yleisemmin veroprosentin nimellä tunnettavan ennakonpidätysprosentin mukaisesti. Ennakonpidätysprosentti on merkattu jokaisen henkilökohtaiseen verokorttiin, joka postitetaan vuoden alussa. Prosentin suuruus määräytyy kokonaistulojen mukaan. Väliaikaisesti siihen voi myös itse vaikuttaa. Jos on tehnyt töitä liian pienellä veroprosentilla, muistaa verottaja myöhemmin jäännösveroilla eli niin sanotuilla mätkyillä. Vastavuoroisesti tuloihin nähden liian suuri veroprosentti saa verottajan myöhemmin palauttamaan ylimääräisiä veroja veronpalautusten muodossa.

Muut palkasta pidätettävät maksut

Varsinaisten verojen lisäksi palkasta pidätetään muitakin maksuja, jotka eivät nekään ole yhtään sen vapaaehtoisempia kuin verotkaan. Näitä ovat työttömyysvakuutusmaksu sekä työeläkevakuutusmaksu.

Työttömyysvakuutusmaksun suuruus vuonna 2018 työntekijän osalta on 1,90%.

Työeläkevakuutusmaksun suuruus vuonna 2018 on seuraava:

  • 17-52-vuotiaat: 6,35%
  • 53-62-vuotiaat: 7,85%
  • 63-67-vuotiaat: 6,35%

Näin ollen pelkkä veroprosentti ei vielä kerro koko totuutta bruttopalkasta pidätettävästä summasta. Jokainen 17-52-vuotias maksaa verojensa päälle vielä 8,25% muita maksuja. 53-62-vuotiailla määrä on 9,75%.

Jos oma veroprosentti siis näyttää verokortissa mukavan pieneltä, on syytä muistaa todellisen pidätyksen olevan pahimmillaan lähes kymmenen prosenttiyksikköä suurempi!

Veroprosenttilaskuri

Veroprosentti määräytyy pääasiallisesti vuoden kokonaistulojen mukaisesti, mutta siihen vaikuttavat myös monet muut asiat. Verohallinnon sivustolta löytyvän veroprosenttilaskurin avulla voi kätevästi tarkastaa oman veroprosenttinsa. Palvelu on oiva apuväline varsinkin silloin, kun tulot muuttuvat olennaisesti kalenterivuoden aikana. Näissä tilanteissa alkuvuodesta postitetun verokortin ennakonpidätysprosentti ei todennäköisesti enää pidä paikkaansa.