#Koulutuslupaus – mitä kävikään lupauksille?

#Koulutuslupaus-kampanja oli voimakkaasti esillä ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja, kun Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK) kannustivat poliitikkoja ja kansanedustajaehdokkaita tekemään lupauksia siitä, ettei koulutuksesta ja opintotuista leikata.

#Koulutuslupaus-kampanja oli poliitikoille täysin vapaaehtoinen, eli mitään ei ollut pakko luvata. Haasteeseen kuitenkin tarttuivat yhdessä monien muiden kansanedustajien lisäksi esimerkiksi Alexander Stubb sekä Juha Sipilä. Nämä herrat lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Luvattiin vielä erikseen, että opintotukea ei heikennetä.

600 miljoonan koulutussäästöt

Pian eduskuntavaalien jälkeen kävi selväksi, että lupauksista huolimatta koulutukseen ja opintotukiin tulee kohdistumaan merkittäviä leikkauksia. Koulutuksesta ollaan leikkaamassa yhteensä noin 600 miljoonaa euroa ja koulutuksesta, taiteesta ja tieteestä nipistetään yhteensä 680 miljoonaa tulevina vuosina. Säästöleikkauksiin ryhdytään jo syksyllä 2016.

Helsingin Sanomat uutisoi aiemmin tällä viikolla, että opintotuessa on tavoitteena 90 miljoonan säästöt vuoteen 2019 mennessä sekä pitkällä aikavälillä säästötavoite on jopa 150 miljoonaa (HS 24.2.2016). 150 miljoonan euron säästöt tarkoittaisivat noin neljänneksen leikkauksia nykyisestä tasosta.

Leikkaukset voivat merkittävästi hankaloittaa monien pienitulosten opiskelijoiden tilannetta. Nykyisellään korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelija voi saada opintorahaa ja asumislisää yhteensä 538,36 €/kk, mikä on suurelle osalle opiskelijoista ainoa tulonlähde. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asumislisän osuus (201,60 €/kk) kattaa enää vain noin puolet asumisen kustannuksista, joten moni opiskelija on siinä tilanteessa, että tuet riittävät hädin tuskin vuokraan ja muihin pakollisiin menoihin. Nyt olemme siinä tilanteessa, että opiskelijoiden tuista halutaan säästää vielä se 150 miljoonaa.

Opintotukijärjestelmää on verrattu muihin valtion maksamiin sosiaalietuuksiin. Klassinen esimerkki se, että työtön saa Kelalta enemmän rahaa tukien muodossa, kuin mitä opiskelija saa.

Jatkossa kannustetaan enemmän opintolainan ottamista?

Opintorahan ja asumislisän lisäksi opiskelijoilla on tietyin edellytyksin mahdollista saada valtion takaamaa opintolainaa enintään 400 €/kk tai 700 €/kk ulkomailla opiskellessa. Vaikka opintolainan sanotaan olevan ”elämäsi halvin laina”, lainan ottamista ei koeta opiskelijoiden keskuudessa kestäväksi tai järkeväksi ratkaisuksi. Suomessa maisterinpaperit tai muu korkeakoulututkinto ei takaa enää varmaa työpaikkaa, joten opintojen jälkeistä elämää ei haluta aloittaa velkataakkaa kantaen.

Opintotuista ollaan kuitenkin säästämässä, mikä on käytännössä ainoastaan mahdollista tiukentamalla tuen ehtoja merkittävästi tai leikkaamalla tukea pienemmäksi. Tästä syystä monen opiskelijan täytyy säästöleikkausten jälkeen kattaa elinkustannukset ottamalla opintolainaa.

Opintolainasta on vuoden 2014 jälkeen opintonsa aloittaneille myönnetty korkeintaan 40 prosentin lainahyvitys, mikä tulisi luultavasti säästökuurin jälkeen jäämään historiaan. Useat opiskelijat ovat myös tarttuneet tähän lainahyvitykseen rahankiilto silmäkulmassa, sillä onhan se nyt aika hyvä diili – valtio maksaa osan lainasta, jos valmistuu ajoissa. No, joka tapauksessa tämä hienous on ehkä jäämässä historiaan.

koulutuslupaus2

Jostain on kuitenkin säästettävä

Suomen valtio ottaa jatkuvasti lisää velkaa – jatkuva velan nostaminen ei ole kestävää. Jotain on siis joka tapauksessa tehtävä.

Mutta ei hätää! Leikkauksia on tiedossa kyllä kaikille.

Vuosi sitten #koulutuslupaus-kampanjassa lupailtiin, ettei koulutuksesta ja opintotuesta leikata, mutta takit ovat kääntyneet. Lupausten rikkominen ei ole ikinä hyvä asia ja se herättää aina paheksuntaa. Mieluummin ei sitten lupaisi yhtään mitään – mutta kukapa silloin äänestäisi, jos ennen vaaleja luvataan pelkkiä leikkauksia.

Ehkä seuraaviin eduskuntavaaleihin voisi lanseerata jonkinlaisen #leikkauslupaus-kampanjan?